Les joueurs de boules, les hommes les plus fanatiques. ”Kuulanpelaajat ovat kiihkeimpiä ihmisiä.”
- Honoré de Balzac (1833)
Kuuden pelikuulan setti painaa salkkuineenkin ainoastaan viitisen kiloa. Harva kuitenkaan haluaa kantaa helteellä yhtään mitään ylimääräistä. Mutta kun on mahdollisuus kyläjuhlia, trippelikisata ja suvi-iloitella, eivät noin 700-grammaisten hiili- tai satiiniteräksisten pelivälineiden kanniskelu ja nakkelu auringonpaahteessa näytä kuormittavan laisinkaan.
Naaranlahden kylässä Punkaharjun kansallismaisemista parikymmentä kilometriä itään oli lauantaina 27. heinäkuuta 2024 heti aamulla +26° ja sitten melko tasaisesti 28–29 astetta aina puoli viiteen saakka. Keskuskenttää ympäröivä puusto ja länsilounainen tuulenviri pitivät kuitenkin olosuhteet kohtuullisina. Ja kun osa Savonlinnan kaupungin tukemilla talkoilla kunnostetuista mittelöalueista sijaitsi varjon puolella vielä puoliltapäivinkin, saattoivat pelaajat selvitä lämpöhalvausoireitta. Vauhdikkaimmat kävivät jossain kohtaa päivää pulahtamassa läheiseltä kunnanrannalta tai muulta uimapaikalta noin 22-asteisen Puruveden yhä vaikuttavassa kirkkaudessa.
Tapahtumaan ilmaantui peräti 24 kolmen hengen joukkuetta. Se tiesi useita koitoksia, kun järjestäjät päätyivät neljän alkulohkon ja kolmen pudotuspelikierroksen (neljännesfinaalit, välierät ja mitaliottelut) yhdistelmään. Pääsipä jatkoon tai ei, sai ringistä käsin asettaa, blokata ja kilkata sydämensä kyllyydestä. Poksinnan tuoksinassa mesottiin vekaroista konkareihin.
Naaranlahti Grand Prix on niittänyt mainetta täyteläisyydellään. Se on yhtaikaa korkeatasoinen asialleen omistautuneiden pétanquistejen kamppailu ja sävyisä kyläläisten, mökkiläisten, matkalaisten, sukulaisten ja ystävysten kokoontuminen. Lisäksi se on paikallisherkkuineen sekä oheis- ja iltaohjelmineen varsinainen kulttuuripaukku: perinteikkäästä muikkusopasta jopa avantgardistisiin musiikkinumeroihin ulottunut programmi todisti jälleen kerran naaranlahtelaisen suvierikoisen poikkeuksellisesta voimasta.
Tänä vuonna neuvokkaimmin kisasivat savonlinnalaiset joukkueet. Voiton korjannut Rupusakki ja toiseksi heittänyt Ryhmärämä tulivat molemmat Punkaharjun nykyisestä emäkunnasta. Kolmannen sijan saavuttanut Kerot pitää asemapaikkanaan Naaranlahtea, vaikka jäsenten kotikuntien etäisyys lasketaankin sadoissa kilometreissä. Nämä ja muut kuulapelitroikat esittivät päivän mittaan häkellyttävän kauniita viskauksia, harjoittivat sopuisuutta, vaalivat laatutunnelmaa ja heittäytyivät valoisimman vuodenajan suloisuuksiin. Erikseen käydyssä tarkkuusheittokilvassa täsmällisintä jälkeä teki neljännesvälieriin edenneen Hujareita [sic] olette –équipen Pontus Huotari.
Heimon Herkun pistämättömät kasvis- ja kalakeitot sekä makoisat letut ja makkarat pitivät pelaajat ja katselijat huollettuina ja tyytyväisinä. Tohtori Nikula yhtyeineen taas varmisti heittotauon sävel- ja sanataiteellisen painokkuuden ja ilmavuuden. Pian 95-vuotiaan koulutalon vieressä oli turvallista ja tunnelmallista viettää iloisen leppeää päivää.
[Toim. huom. Kolmannen sijan saavuttaneen Kerot-joukkueen kuva jäi ottamatta, sillä reportaasin kuvaaja keikkui itse poodiumilla.]
Sattumoisin oli runo nimeltä ”Miten käytät nuoren elämäsi” lausuttu samoissa maisemissa noin 92 vuotta aiemmin. Itä-Savon mukaan oli näet 29. toukokuuta 1932 järjestetty naaranlahtelaisella opinahjolla ”yleisöjuhla”, jossa Otto Malinen oli kajauttanut mainitun säeteoksen. Tyyne Honkanenkin oli esittänyt värssyjä, siinä missä Helvi Kosonen ja Hilja Makkonen olivat puhuneet sekä Edit Ahokas ja Kerttu Valkeapää lukeneet proosaa, minkä lisäksi oli Helvi Ahosen, Annikki Sairasen ja V. Koskisen johdolla laulettu triona ja kuorossa. Lehtijutun mukaan paikalla oli ollut ”harvinaisen runsaasti yleisöä aina naapuripitäjistä saakka” ja nuorta väkeä ”useista eri kylistä”. Kuulien sinkauttamisesta ei Itä-Savo maininnut; ehkä sitä ei tapahtunut, mutta sama uutisväline kyllä teki ennakkojutun ja julkaisi jälkiraportin yleisö- tai kyläjuhlasta vuosimallia 2024.
Pétanquen olemusta pohdittiin ohimennen ja alvariinsa niin pienryhmissä kuin joukkovoimalla. Vähäsen kokeilleet ja vuosia singonneet tietävät kutakuinkin yhtä tarkkaan, että jeu de boules sujuu vain silloin, kun jännittämättömyys jyllää ja pingottamattomuus pitää. Ja kuitenkin, melkein väkisinkin ja yhtäkkisesti, kesken mitä hyväntahtoisimman ja letkeimmän ottelun, saattaa kaikki käydä täpäräksi ja kiperäksi, irtonainen tyylikkyys vaihtua kankeaan jähmeyteen, pakottomuus kipsaantua ja äsken vielä hyppysissä tuntunut ote livahtaa jonnekin pois näpeistä. Kuinka olla luja muttei pinkeä, etevä mutta sulava? mietitään taatusti niin petankki-terraineilla kuin muillakin elämän kentillä niin kauan kuin Maa vierittyy asuttuna pitkin avaruutta.
”mä en uskalla selittää/ pakkomielteen virtausta/ syvyyden alkuperää”, vastasi omalla tavallaan iltajuhlassa esiintynyt kohisten nouseva Suisto-orkesteri kappaleessaan ”Vedenpaisumus” karismaattisen laulaja-lauluntekijänsä Juho Keräsen määrätessä hämmentävän vahvoja äänivalleja pystyttäneiden ja purkaneiden kiipparistiensa Valtteri Frantsin ja Veikko Keron keskellä. Nuorisoa ja varttuneempaa ehtoonviettäjistöä hätkähdyttäneen Suiston perään esiintyivät myöhäjameissa monipuolista musiikillis-sydämellistä sivistystä uhkuneet Johannes Pitkänen ja Antti Kero.
Alussa lainattua katkelmaa Balzacin jättiläismäisiin mittoihin kasvaneesta Inhimillisestä komediasta (1829–1848) on tulkittu monin tavoin. On esitetty, että 1800-luvun uutta eurooppalaista modernia elämää kuvannut ranskalaiskirjailija tahtoi korostaa arvaamattomuutta lopettaessaan romaanisarjansa Ferragus-osan näkymään petankkiottelusta… (tai sen edeltäjästä jeu provençalista). Mutta kuten tutkija Maria José Moore totesi 2013, Balzac ei viitannut suinkaan täyteen sattumanvaraisuuteen vaan niin kuulapelissä kuin elämässä vääjäämättömään mahdottomuuteen ennakoida kaikkia vastaisia tapahtumia. Ehkä voisimme lisätä, että ajatus kuulienpaiskaajista kiihkoilijoina ei korosta heidän yltiöpäisyyttään vaan alleviivaa heidän valmiuttaan hyväksyä olemassa- tai täälläolomme poistamattomissa oleva käänteikkyys – ja juuri siksi tarttua hetkiin ja tilaisuuksiin täysin palkein ja lentävin värein.
Teksti: Elvi & Jarkko
Kuvat: Sami Kero
Katso kaikki kuvat galleriasta.
Tarkastele turnauskaaviota täällä.